Täytyy todeta, että yllättävän vaikeasti on tämä laihdutus lähtenyt käyntiin. Muistan nimittäin kertoja, jolloin se on käynnistynyt kuin itsestään. Ei nälkää, ei tuskailua, ei palelua eikä epätoivoista miettimistä, mitä voisi suuhunsa pistää, ettei päivän kaloritavoite aivan totaalisesti romuttuisi. Itse asiassa olen kerran elämässäni (n. 8 v sitten) laihtunut jonkun about 15-20kg ilman laihduttamista. Se liittyi elämässäni tapahtuneisiin muihin isoihin, positiivisiin muutoksiin. Taisin sen reilun puoli vuotta elää ikään kuin ylikierroksilla. Elämä oli niin ihanaa ja jännittävää, ettei ollut ikään kuin tarvetta syödä paljon mitään. Hyvän olon tunne tuli ihan muista asioista. 

Itse asiassa muistan hyvin millaista oli tuo äsken mainitsemani aika, kun ruoka oli "vain" polttoainetta. Kun tuli oikein kova nälkä, oli pakko pistää jotain suuhun. Muuten ei. Ellei sitten syönyt seuran vuoksi, mukavassa tilanteessa herkutellen. Silloinkin vain vähän. Makustellen erilaisia, hyviä makuja. En sano, että tuokaan oli kovin terveellistä. Laihduinhan reipasta tahtia. Söin siis koko ajan liian vähän. Toki alitajuntani halusikin minun laihtuvan, olinhan yllipainoinen eikä tuokaan laihdutus saanut minua vielä normaalipainon mittoihin, vaan juuri ja juuri lievästi ylipainoisen ylärajalle. Mutta mahtavaa se oli. Muistan, että tuolloin olin vielä hetken suhteessa, jossa meillä oli koira. Kun ulkoilutin koiraa joka päivä, kävelytahtini koveni päivä päivältä. Lopulta tuli päiviä, jolloin harkitsin hölkkäämistä, kun tuntui, ettei kävellen pääse enää tarpeeksi lujaa. Siis MINÄ harkitsin hölkkäämistä! Sitä sietää muistella...

Olen siis tunnesyöppö. Nyt yritän hallita syömistäni sen sijaan että yrittäisin hallita elämääni, jotta siitä tulisi mukavampaa. Ehkä pitäisi tehdä päinvastoin, jotta tulosta tulisi paremmin? Vaan kun syömisen hallinta on kuitenkin ainakin teoriassa helpompaa. Oman elämän fiksaaminen on jo paperilla vaikeaa ja hitaampaa, kun ei tiedä edes mihin suuntaan sitä pitäisi muuttaa, että olisi "onnellisempi". 

Niin, olen kuin olenkin onnistunut kuitenkin pitämään kiinni päivittäisestä 1500 kcal ylärajasta, noin suunnilleen. Kävelyllä en ole käynyt. Shame on me! No, muutos kerrallaan. Kävelyn ehtii ottamaan ohjelmaan myöhemminkin. Ruokavalio on kuitenkin laihtumisen kannalta se olennaisin asia. Nyt olen kuitenkin kipuillut jo tuon 1500 kalorin kanssa, tai siis siinä pysymisen kanssa. Minulle tulee nimittäin iltaisin ja öisin nälkä! Lisäksi en tule täyteen annoksista, vaikka kasviksia on paljon. Tiedän, pitäisi lisätä kasvisten määrää ja juoda lisää vettä. Olen huono veden juoja. Ja olisihan minulla varaa vielä nostaa kalorimäärää esim. 1600 kcal:iin, vaan en tahdo. Aion sinnitellä. Kyllä vatsalaukun koko kutistuu viikossa, parissa ja elimistö muutenkin tottuu tuohon pienentyneeseen energiamäärään. Yritän psyykata itseäni joka kerta, kun tunnen lievän nälän, että nyt ainakin laihdun... Tai sitten menen juomaan lasillisen vettä. Näinköhän syömishäiriöt saavat alkunsa? Hope not!

Suunnitelmissa on ottaa before-kuva tänne ja päivittää sitä sitten aina välillä, kun siihen toivottavasti on aihetta. En vain ole vielä muistanut pyytää miestäni ottamaan kuvaa. Mitähän siihen keksisi vaatetta päälleen? Pusero ja housut varmaan, kyllähän sitä niistäkin sitten ajan ja kilojen karttuessa hoikistumisen huomaa.