Nyt ei ole muutamaan viikkoon käynyt laihdutus edes mielessä, paitsi muutamana viime päivänä. On ollut erittäin ahdistavat  viime viikot, en tiedä kunnolla edes mistä syystä. Ehkä sen tähden, että nyt olisi elämässä se hetki, kun taloudellinen huoli on poissa, ja kaiken pitäisi olla hyvin, vaan pah, eipä tuon huolen poistuminen mitään auttanut, yhtään ei olo helpottanut, eli syy ahdistavaan ja masentavaan mielialaan on muualla. Vaan missä? 

Sen verran kyllästynyt olen kuitenkin näihin läskeihini, että googletin parin päivän ajan tietoa erilaisista vlcd-valmisteista ja cambridge-ohjelmasta. Olen joskus muinoin kokeillut Nutrilettia, saanut hirveän pääkivun ja lopettanut parin päivän jälkeen. Nyt innostuin Cambridgestä, mutta sitten katsoin tämän alueen ohjaajat, eikä kukaan oikein miellyttänyt, ja se ainoa joka miellytti, oli lomalla juuri nyt. Ja kun olen "hetikaikkimullenyt", niin päätin sitten mennä kauppaan ja ostaa itselleni viiden päivän starttikuurin Nutrilettia. Lähinnä siksi, että se on kuitenkin hinnaltaan edullisempi. Ja ainakin erinäisten keskusteluketjujen perusteella maukkaampi kuin ACKD-valmisteet. En kyllä aio suoraan kylmiltäni tiputtaa kalorimäärää tuohon Nutriletin n. 800 kcal:iin, koska migreenini voisi siitä pillastua. Aion nyt muutaman päivän ajan syödä normaaliruokaa kevyesti (1200 kcal) ja sitten aloittaa Nutriletin ja lisätä parisataa kaloria itse päivittäin. Sitten kokeilen hetken kuluttua pelkkää Nutrilettia, jos olo sallii. 

En tiedä kuinka viisas tai tyhmä ajatukseni on, mutta kun kerran normaaliruuan syöminen ei viikkoa paria kauemmin onnistu siten, että jaksaisin tarkkailla syömisiäni, niin pakkohan tässä on jotain muuta koettaa. Olen sitä paitsi aivan varma, että kehitän itselleni kakkostyypin diabeteksen muutamassa vuodessa, ellen pääse eroon läskeistäni. Sen verran olen nyt jo huomaavinani itsessäni metabolisen oireyhtymän merkkejä, väsymystä ja verensokerin lievää heilahtelua. Vielä pari vuotta sitten sokeriarvoni olivat kuitenkin kunnossa, onneksi.

Punnitsin itseni eilen kuitenkin. Vaaka näytti 88,6 kg. Eli onneksi ei ole painoa tullut lisää ainakaan, vaikka muuten tuntuukin, että kaikilla rintamilla menee huonosti. 

Olisi niin ihana olla peruspositiivinen, iloinen, ei-masennukseen-taipuvainen ihminen, jolle on itsestään selvää, että elämällä on tarkoitus ja tavoitteita riittää joka päivälle. Minä taas mietin päivittäin, että mitä hemmettiä minäkin elämälläni oikein teen, ja miksi oikeastaan ponnistelen ja näen mitään vaivaa, kun turhaahan tämä kaikki oikeastaan on. 

Äh, toivottavasti tämä ahdistuskausi menee pian ohi. Perjantaina menen mieheni kanssa Helsinkiin Iron Maidenia kuuntelemaan, ehkä se tuo kaivattua muutosta ja actionia?